täytyy olla
jotain
joka
virtaa - virtaa- virtaa
rauhallisesti,
myrskyssäkin
sen täytyy olla
kestävä kuin kivi
ikuinen kuin timantti
heleä kuin kevätpäivä
sen, Rakkauden
täytyy lähteä
jokaisesta itsestään
sydämestä,
kuin auringon säteet
lämmittäen
sulattaen
lähelle toista. ihan siihen viereen.
...........................................
runo 23 vuotiaana
.............
kirjaan vanhoja runojani tänne. luen niitä, ja hymyilen lapsekasta sinisilmäisyyttäni. olinko silloin onnellisempi lapsuuden uskossani ja luottamuksesani, en osaa sanoa. mutta nämä ovat osa minua, menneisyyttäni.
niin Herra
sinä tiedät, että
minä kaipaan
Minä kaipaan jotain
syvempää
Syvyyttä, joka murtaa
minun heikkouteni
menee läpi särkyneen säröisen ihmisen .
Se syvyys pysyisi,
virtaisi hiljaa
läpi maailman kaikkeuden
minun kanssani
Isä
toivon, pyydän
myös rakkautta
että rakastaisin
-itseäni
-toisia
ja sinua.
Rakkaus
kaikki se peittää
uskoo
toivoo
Rakkaus peittää
peittää minun heikkouteni
virheeni, puutteeni
Antaa anteeksi toisille
jokaisesta kolhusta,
pienestäkin,
joka vain vaurioitti pintaa,
mutta kävi minun ylpeydelleni kipeää.
Rakkaus uskoo
se kurkoitaa yli ammottavan syvän kuilun
Se uskoo,
että sillanrakentajat tulevat
Se ottaa jo ensimmäisen askeleen.
Sillanrakentajat
juuri silloin, sinä hetkenä
asettavat ensimmäisen
lautansa Rakkauden eteen
- koska Rakkaus uskoi sen
ja kulki vain eteenpäin
kohden valoa.
Rakkaus toivoo.
Aina. Aina.
Ensimmäisenä Rakkaus toivoo
Viimeisenä Rakkaus toivoo.
Toivon että tapahtuisi parhain.
Rakkaudelle ja - minulle.
Isä, tätä rakkautta anna minulle.
Sanoithan:
"Anokaa, niin teille annetaan"
"Jokainen anova saa".
sinä tiedät, että
minä kaipaan
Minä kaipaan jotain
syvempää
Syvyyttä, joka murtaa
minun heikkouteni
menee läpi särkyneen säröisen ihmisen .
Se syvyys pysyisi,
virtaisi hiljaa
läpi maailman kaikkeuden
minun kanssani
Isä
toivon, pyydän
myös rakkautta
että rakastaisin
-itseäni
-toisia
ja sinua.
Rakkaus
kaikki se peittää
uskoo
toivoo
Rakkaus peittää
peittää minun heikkouteni
virheeni, puutteeni
Antaa anteeksi toisille
jokaisesta kolhusta,
pienestäkin,
joka vain vaurioitti pintaa,
mutta kävi minun ylpeydelleni kipeää.
Rakkaus uskoo
se kurkoitaa yli ammottavan syvän kuilun
Se uskoo,
että sillanrakentajat tulevat
Se ottaa jo ensimmäisen askeleen.
Sillanrakentajat
juuri silloin, sinä hetkenä
asettavat ensimmäisen
lautansa Rakkauden eteen
- koska Rakkaus uskoi sen
ja kulki vain eteenpäin
kohden valoa.
Rakkaus toivoo.
Aina. Aina.
Ensimmäisenä Rakkaus toivoo
Viimeisenä Rakkaus toivoo.
Toivon että tapahtuisi parhain.
Rakkaudelle ja - minulle.
Isä, tätä rakkautta anna minulle.
Sanoithan:
"Anokaa, niin teille annetaan"
"Jokainen anova saa".
..........................
runo 23 vuotiaana
.............
kirjaan vanhoja runojani tänne. luen niitä, ja hymyilen lapsekasta sinisilmäisyyttäni. olinko silloin onnellisempi lapsuuden uskossani ja luottamuksesani, en osaa sanoa. mutta nämä ovat osa minua, menneisyyttäni.
1 kommentti:
Kirjoitit nuorena viisaita sanoja rakkaudesta. Kirjoitat edelleen viisaita sanoja. Älä hylkää nuoruuden viattomuutta ja uskoa rakkauteen. Sillä rakkaus on juuri tuota.
Todella kauniita runoja, ihan julkaisukelpoisia vaikka mihin runoteokseen. Wau!!
Lähetä kommentti