30.1.2009
Moni
vain yksi on pysähtynyt
moni on puhunut
vain yksi on ollut hiljaa
moni on nauranut
vain yksi on hymyillyt
moni on rakastellut
vain yksi on rakastanut
moni on ympärillä
olen vain yksin
23.1.2009
Planeetta
samalla planeetalla
välillämme
valovuosia
ja
tähtien sota
hämärässä istumme
ja
sotaamme käymme
sammuneet tähdet
21.1.2009
toinen
vain
yksi ja toinen
Ajat, vuodet kuluvat,
ei enää vain
minä ja sinä
Sen sijaan
yks jos toinen.
Ensin oli helpompaa,
rakkaus.
Toinen on jo vaikeampaa.
14.1.2009
olen alussa
jonkin suuren
kohdalleni sattuneen
en tiedä vielä
mitä
miten
milloin
mutta jotain suurta.
kaikki rakkaus
kaikki rakkaus
se tuntuu kohtaavan minut
lämpö ja valo
minut,
joka vain hetki sitten
istuin hämärässä,
kylmissäni, lähes jäätyneenä.
13.1.2009
tunne ja tila
että tunne,
jota jaetaan
rajattomasti ja pyyteettömästi
ei vähene vaan voimistuu.
miten paljon oppimista vielä onkaan.
11.1.2009
Muistoja kirjoihin
ovat täynnä
muistikirjoja
pieniä ja suuria
eri värisiä,
muotoisia.
elänkö elämääni niin,
että tyhjät muistikirjat
joskus täyttyvät
muistoista ?
10.1.2009
rakastunut
Rakastunut maailmaan.
Rakastunut ihmisiin.
Rakastunut elämään.
Rakastan
kaikkea.
Rakastan
yhtä.
olet
ja olet ei mitään.
olet tuuli hiuksillani
auringon lämpö ihollani
veden virtaava vesi varpaillani
kaikki
ja ei mitään.
6.1.2009
" mä niinkuin koira ihmisliekaa vihaan"
Silmitön talvi
Laiha koira kynsii
jäistä palvilihaa
se hankeen nukkuu ja ketjujansa vihaa
tuiskun liina peittää
liiterimme alleen!
mä halot hakkaan ja vien ne mun rakkaimmalle
Tulkoon vaan silmitön talvi
hyytyköön maa
rakkauden riepuun me
kietoudutaan
Tulkoon vaan silmitön talvi
järjetön sää
meitä ei kylmetä
routa ja jää
Sä neuloit mekon helmaan
karkkipapereita
nyt illoin kuuluu sun huoneestas askeleita
kynttilää mä poltan
talven viimaa vastaan
se sielun purkaa kuin äiti riisuisi lastaan
Tulkoon vaan silmitön talvi…
Toisinaan kun valvon
ja vahdin öistä pihaa
mä niinkuin koira myös ihmisliekaa vihaan
sä silloin viet mut kouluun
ruusuviltin alle
ja neuvot kuinka jää häviää suudelmalle
5.1.2009
onko elämä liian lyhyt
ja jolle ei ole itselläkään mitään annettavaa?
4.1.2009
on viimeinen
on pieni kuolema.
Jokainen näkemiin
kaivaa maata
jo valmiiksi.
Jokin jäähyväinen
on viimeinen.
Odotin
Hetken, hetkiä.
Minuutteja, tunteja, päiviä.
Odotin koko elämäni.
Ehkä turhaan.
Odotan yhä.
3.1.2009
Kuulin Junien puhuvan
Kuulin junien puhuvan
aion viheltää kaksi kertaa
annan valon loistaa
niin, että kaikki rantakadulla heräävät
sitten jatkavat uniaan
vain naakat nousevat ilmaan
tietäen niistä kuullaan vielä
joskus myöhemmin
kaksi vaimeaa vihellystä
kitinää kolinaa
ei muuta menetettävää
kuin välimatka
kaikki jatkavat uniaan
vain naakat nousevat ilmaan
tietäen niistä kuullaan vielä
joskus myöhemmin
kuulin junien puhuvan
on aika tullut täyteen
ei kuulu tikitys
ei kukaan nouse kyytiin
minun vanha asemani
kiiltävät vaununi
kuuluvat muualle
alle tähtien
päälle kiskojen
ei muuta menetettävää
kuin välimatka