Itsekkyys

Itsekäs. Olen varmaan sitäkin. Elämiseni ja olemiseni on miellyttävintä silloin, kun asiat menevät juuri niin kuin minä niiden haluan menevän. Muut toimivat, niinkuin minä haluan niiden toimivan, tekevän ja elävän. Minähän periaatteessa tiedän sen, miten pitää tehdä ja toimia.(tässäkohden tulee hymyillä ja ymmärtää kirjoittajan kiero huumorintaju)

Haluan hyvää itselleni. Haluamani hyvä on sekä mielen hyvää että materiaalista hyvää. Haluan, että minulla on hyvä olla. Totean myös, että silloin kun minulla on hyvä olla, muilla on myös hyvä olla seurassani. Pääpiirteissään näin.

Rakastan kauniita asioita, haluan niitä itselleni, ympärilleni. Niin että ympäristöni on kaunista katsella, silmäni lepää. Valitettavasti myös tällä materiaalisella hyvällä haluan pönkittää julkista egoani, minulla menee hyvin ja se näkyy minussa. Autossa, kengissä,laukuissa,vaatteissa. Onneksi pikkuhiljaa sitä on elämä hiukan horjuttanut, enää ulkoisen kuoren kiilon ylläpitäminen ei ole ihan niin tärkeää. Korostan : ihan niin. Valitettavasti vielä vähän.

Tämä itsekkyys on ottanut valtaansa elämässäni enemmän ja enemmän, vuosien karttuessa. Kiltin tytön -syndrooma hiipuu hiipumistaan. Osaan sanoa ei. Osaan olla omaa mieltä asioista. Itsekkäästkin.

Tämä maa on täynnä pehmeitä löllyköitä (ja tällä en viittaa fyysisiin ominaisuuksiin) jotka taipuvat sinne minne joku toinen käskee tai pyytää taipumaan. Munattomia miehiä, niinkuin sanotaan. Helppoja, ei-itsekkäitä ihmisiä käytetään hyväksi, heidän hyväuskoisuuttaan. Kiitos ei sille. Ei enää. Olen itsekäs, silloin kun sitä haluan.

Tosin, otan kanssa ihmiset huomioon, en nyt sentään mikään tyranni ole. Mutta elän itselleni, itsekkäästi jos niin tarve vaatii. Terveesti itsekäs? En ota toiselta mitään pois, tosin olen huono myös antamaan


ote "Naiseus elämänkaarella"

Keski-ikään tultaessa
Neljänkympin tai keski-iän siirtymä alkaa yleisemmin ollessamme noin 37– 38-vuotiaita, joskus jo aikaisemminkin. Siirtymä on muun muassa omantunnon kehittymisen herkkyysvaihe. Ihminen kohtaa yliminänsä eli osin jo varhaislapsuudessa sisäistetyt säännöt, jotka kontrolloivat hänen suhdettaan toisiin ihmisiin, valtaan ja seksuaalisuuteen. Nyt täytyy ratkaista uudelleen, mikä minulle on oikeaa, mikä väärää. Tässä iässä tulee yhä selvemmin esiin oma rajallisuus: sekä fyysiset että psyykkiset voimat ovat rajalliset.

35–40- vuotias nainen pitää usein tärkeänä läheisyyden säilyttämistä. Hän ei halua rikkoa yhteisöllisyyttä valloittamistarpeen vuoksi, vaikka naisellakin voivat toki olla maskuliiniset voimat esillä. Elämänvoimat ovat tärkeitä nelikymppisen naisen seksuaalisuudessa. Tällöin nainen haluaa viimein löytää itsensä toden teolla. Kaiken tämän edessä naisella on kuitenkin myös paljon pelkoja - saanko, uskallanko tehdä näin, olenko itsekäs, jos otan aikaa itselleni?

Iines J www
01.10.2006 - 21:45
Juttusi ei oikeastaan kaipaa kommentteja, se on täydellinen sellaisenaan. Mutta löysin siitä yhden lauseen, joka on pelottavan tosi: ...silloin kun minulla on hyvä olla, muilla on myös hyvä olla seurassani. Olen itse juuri samanlainen, mutta en ole siitä kovinkaan ylpeä, sillä kun minulla on huono päivä, siitä kärsii koko lähipiiri. Jos se on itsekästä, haluaisin oppia siitä pois. Vielä en osaa, valitettavasti.

1.10.2006