kaikki rakkaus

tämän maailman
kaikki rakkaus

se tuntuu kohtaavan minut

lämpö ja valo

minut,
joka vain hetki sitten
istuin hämärässä,
kylmissäni, lähes jäätyneenä.

tunne ja tila

olisi kait vain uskottava siihen,

että tunne,
jota jaetaan
rajattomasti ja pyyteettömästi

ei vähene vaan voimistuu.

miten paljon oppimista vielä onkaan.

rakastunut

Olen rakastunut.

Rakastunut maailmaan.
Rakastunut ihmisiin.
Rakastunut elämään.

Rakastan
kaikkea.
Rakastan
yhtä.

olet

olet kaikki
ja olet ei mitään.

olet tuuli hiuksillani
auringon lämpö ihollani
veden virtaava vesi varpaillani

kaikki
ja ei mitään.

" mä niinkuin koira ihmisliekaa vihaan"

Silmitön talvi

Laiha koira kynsii

jäistä palvilihaa

se hankeen nukkuu ja ketjujansa vihaa

tuiskun liina peittää

liiterimme alleen!

mä halot hakkaan ja vien ne mun rakkaimmalle

Tulkoon vaan silmitön talvi

hyytyköön maa

rakkauden riepuun me

kietoudutaan

Tulkoon vaan silmitön talvi

järjetön sää

meitä ei kylmetä

routa ja jää

Sä neuloit mekon helmaan

karkkipapereita

nyt illoin kuuluu sun huoneestas askeleita

kynttilää mä poltan

talven viimaa vastaan

se sielun purkaa kuin äiti riisuisi lastaan

Tulkoon vaan silmitön talvi…

Toisinaan kun valvon

ja vahdin öistä pihaa

mä niinkuin koira myös ihmisliekaa vihaan

sä silloin viet mut kouluun

ruusuviltin alle

ja neuvot kuinka jää häviää suudelmalle

Miljoonasade

on viimeinen

Jokainen lopetus
on pieni kuolema.

Jokainen näkemiin
kaivaa maata
jo valmiiksi.

Jokin jäähyväinen
on viimeinen.

järki ja tunteet

Oi, sanoi siili
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

by Kirsi Kunnas

Elämä tunteiden kautta
on elämää,
jossa naurua seuraa itku.
Iloa suru.

Joskus viedään voimakkaasti,
toisinaan kevyemmin.

Jos tätä tunteiden vuoristorataa ei ollenkaan olisi
en tuntisi eläväni.
Ehkä juuri ja juuri hengittäisin,
ottaisin tarpeelliset ja välttämättömät askeleet
-mutta en huomaisi elämän värejä, en sen muotoja,
en sen ihmeellisyyksiä.

Sitten kuitenkin,
joskus salaa niin toivoisin,
että pääni täyttäisi enemmän järki
ja elämän realiteetit. Totuus ja oikea arki.

runoja nuoruudesta

hiljainen huone
vain minä ja kylmä oloni
olen aivan tyhjä,
astia vailla pohjaa.

haaveeni, toiveeni
ne ovat lentäneet pois.

nyt vain olen. en elä.

en elä mielekästä elämää,
en elä elämää, jossa unelmilla olisi siivet.

minun täytyy seistä paikallani,
katsella toisia,
kuinka ne kisailevat lentäessään keskenään.

kaksi onnellista
hiukan erillään muista

yksi yksinäinen,
mutta se lentää,
lentää.

Minä en lennä.
en minä osaa enää.

Ei ole kauaa siitä,
kun tuolla liitelin,
toisten seurassa.
Ympärilläni oli paljon muita,
meillä oli hauskaa.
Luulin jopa, että eräs
välitti minusta,
vaikka hänen ympärillään kisaili monta
kaunista ja älykästä.

Mutta nyt,
vain hetki sitten,
minä putosin,
minä menetin kyvyn lentää.
Minä en enää osaa.

..............................

runo 24 vuotiaana

runoja nuoruudesta

rakkauden
täytyy olla
jotain
joka
virtaa - virtaa- virtaa

rauhallisesti,
myrskyssäkin

sen täytyy olla
kestävä kuin kivi
ikuinen kuin timantti
heleä kuin kevätpäivä


sen, Rakkauden
täytyy lähteä
jokaisesta itsestään
sydämestä,
kuin auringon säteet


lämmittäen
sulattaen
lähelle toista. ihan siihen viereen.

...........................................

runo 23 vuotiaana

niin Herra
sinä tiedät, että
minä kaipaan
Minä kaipaan jotain
syvempää

Syvyyttä, joka murtaa
minun heikkouteni
menee läpi särkyneen säröisen ihmisen .
Se syvyys pysyisi,
virtaisi hiljaa
läpi maailman kaikkeuden
minun kanssani

Isä
toivon, pyydän
myös rakkautta
että rakastaisin
-itseäni
-toisia
ja sinua.

Rakkaus
kaikki se peittää
uskoo
toivoo

Rakkaus peittää
peittää minun heikkouteni
virheeni, puutteeni
Antaa anteeksi toisille
jokaisesta kolhusta,
pienestäkin,
joka vain vaurioitti pintaa,
mutta kävi minun ylpeydelleni kipeää.

Rakkaus uskoo
se kurkoitaa yli ammottavan syvän kuilun
Se uskoo,
että sillanrakentajat tulevat
Se ottaa jo ensimmäisen askeleen.
Sillanrakentajat
juuri silloin, sinä hetkenä
asettavat ensimmäisen
lautansa Rakkauden eteen
- koska Rakkaus uskoi sen
ja kulki vain eteenpäin
kohden valoa.

Rakkaus toivoo.
Aina. Aina.
Ensimmäisenä Rakkaus toivoo
Viimeisenä Rakkaus toivoo.

Toivon että tapahtuisi parhain.
Rakkaudelle ja - minulle.

Isä, tätä rakkautta anna minulle.
Sanoithan:
"Anokaa, niin teille annetaan"
"Jokainen anova saa".

..........................

runo 23 vuotiaana

.............
kirjaan vanhoja runojani tänne. luen niitä, ja hymyilen lapsekasta sinisilmäisyyttäni. olinko silloin onnellisempi lapsuuden uskossani ja luottamuksesani, en osaa sanoa. mutta nämä ovat osa minua, menneisyyttäni.

ilo

aurinkoinen ja kevyt. Kupliva. Värikäs. Iloinen. Ilo itselläni, iloisia ihmisiä.

Ilo ilman viinaa on teeskentelyä.

Oma iloni löytyy myös ilman viinaa, ilman päihdyttäviä aineita. Iloa, jonka vielä aamullakin kestää. Ilo on huomata, että löydän asioita -värikkäitä,kuplivia,kevyitä.

.......

Ilo on emotionaalinen tai affektiivinen tila, jota kuvataan tyytyväisyyden ja onnen tunteena. Sitä on kuvattu tilana ja aiheena kautta historian ajan, mikä kuvastaa ilon universaalia tärkeyttä.
Iloa voi kokea esimerkiksi onnistuessaan tai tavatessaan itselleen mieluisan henkilön.

wikipedia

............

- Tee oman henkisen hyvinvointisi lisäämisestä elämäsi tärkein asia.

- Sitoudu tuottamaan itsellesi hyvää oloa ja pyri kasvamaan paremmaksi ihmiseksi.

- Älä syyttele ongelmistasi muita, vaan kohtaa rohkeasti itsesi.

- Älä huolehdi turhista, vaan keskity nauttimaan siitä, mitä sinulla on. Huoli vie terän nautinnolta.

- Opettele elämään tässä hetkessä. Älä odota, että elämä alkaa vasta huomenna.

- Katkaise kielteisten tuntojen kierre asennoitumalla positiivisesti. Positiiviset ajatukset vetävät puoleensa myönteisiä asioita.

Timo Ylä-Soininmäki

..........

Ilon tunne kuuluu ihmisen perustunteisiin, ja siihen liittyy voimakas mielihyvän tunteen kokemus. Iloa voi tuntea monista asioista: musiikista, luonnosta, työstä, harrastuksista, ystävistä jne. Lista on loputon. Väsymyksenkin keskellä olisi hyvä muistaa tehdä asioita, jotka tuottavat mielihyvää ja iloa. Koska ilo on koettu emotionaalinen elämys, se vaikuttaa myös ihmisen fyysiseen olemukseen rentouttamalla ja antamalla hyvän mielen, joka näkyy ilmeinä ja eleinä. Ilo heijastuu käyttäytymiseen hyväntuulisuutena ja myönteisenä asennoitumisena. Koska hyvä olo, ilo ja nauru liittyvät toisiinsa, ja ilo on tarttuvaa, pitäisi niitä tavoitella. Voi iloita omasta ja toisten onnistumisesta, ja näin levittää hyvää oloa ympäristöön. Vahingonilo syntyy jonkun toisen epäonnistumisen kustannuksella eikä se ole oikeaa iloa vaan pahansuopuutta.

Lehtori Merja Laitoniemi, Nettineuvo

.......

Omaan ilooni kuuluu olenaisena nauru. Iloinen ja hersyvä, kuuluva ja tarttuva. Opittua jo lapsuudesta, isäni nauru saa hymyn muidenkin huulille. Nautin nauramisesta, sen tuomasta hyvästä olosta, ilosta. Saa nauraa niin, että vedet valuvat silmistä. Joskus nauraminen ja iloitseminen on jopa vaikea lopettaa, uudet yhä pienemmät asiat jaksavat naurattaa. Nauru jatkuu ja jatkuu väsymykseen saakka.

.....

itku pitkästä ilosta

lopullinen hiljaisuus

mieleni on tyhjä- sanaton.
Surusta ja menettämisestä.



ihminen -minulle vieras ja tuntematon,

tämän blogi-maailman henkilö,

on lähtenyt.

ilmoittanut lähdöstään omassa blogissaan.



minusta oli surullista ja hiljentävää lukea hänen viimeinen viestinsä,

lukea lähipiirin hätää,

tapahtuman jälkeistä surua ja kaipausta.



Milloin se kaikki päättyy, milloin tulee se raja jota ei jaksa enää ylittää?

Miksi kaikki on niin mustaa ja pimeää, ettei jaksa etsiä edes pientä valoa?

Miksi lahjakas, taiteellinen, mielenkiintoinen ihminen ei jaksa elää,

kaiken sen mielen rikkauden keskellä?

Miksi elämän rikkauden ja runsauden vastapainoksi on tummaa ja synkkää,

läpipääsemätöntä?



Miten jotkut saavat voiman elää ?

Miksi jotkut jaksavat enemmän, vaikeuksia ja murheita, suruja?

elämästä

Vanhoja valokuvia. Lapsuudesta. Kuvia vanhemmistani, sisaruksistani. Vauvana, uhmaikäisenä, koululaisena, murrosikäisenä, teininä. Kotona asuvana, kotoa jo pois muuttaneena. Yksinäisenä, kihlautuneena, avioituneena. Lapsiensa kanssa - tai ilman.

Kuvat ystävistä, perhetuttavista, puolitutuista. Matkoja maailmalla ja omassa kotipihassa. Kyllä, matkoja minuuteen. Itseni kanssa, sukuni kanssa, sivu-ihmisten. Matkaa mutkaistakin.

Kuinka kuvat kertovatkaan elämän tarinaa. Sen vaiheita. Unohtuneitakin muistoja. Vahingossa unohtuneita tai tietoisesti unohduksen tummaan multaan painettuja.

Tunnetiloina hymyt, iloiset ja vaivautuneet, nauru ja suru. Suru muistoista, joita ei haluaisi enää muistaa. Suru ihmisistä, joita ei enää ole, kuvattavana. Vain muistoina mielessä ja kellastuneissa kuvissa. Muistot asioista, jotka olisivat voineet jäädä tapahtumatta. Ne asiat, jotka ovat vaikuttaneet elämään, kulkeneet mukana muistojen repussa, taakkanakin.

Enemmänkin löysin iloisia muistoja, iloisia tapahtumia, kohtaamisia. Sain nauraa ja iloita, tapahtumista ja aikakausien kirjosta. Vaatteineen, sisustuksineen, tapahtumineen. Elämän arvoineen. Sekin näkyy, kuvissa. Muistojeni kuvissa.

1.12.2007

kateus

Vie kattilastakin kalat. Viekö se verkoistakin, en tiedä?

Kateellisille ihmisille ei tarvitsisi puhua mitään. Ei mitään omista asioista, ei omista onnistumisista. Ei sitten kertakaikkiaan mistään. Menet sitten puhumaan uusista tapeteista, uudesta autosta, uudesta sohvasta, niin ollaan sitä siitä sitten kateellisia. Mitä sillä saadaan sitten aikaiseksi ? Kateudella. No ei yhtään mitään. Paha mieli kateelliselle.Paha mieli kadehdittavalle.

Itse en omalta kohdaltani tunne kateutta, sen tunnetta. Että kadehtisin toisen hyvää, toisen omaa. En. Iloitsen siitä, kun jollain on jotain hyvin. Mutta osaan iloita myös siitä, että minulla on jotain hyvin. Minun hyvin olemiseen riittää niin pienetkin asiat, suuretkin asiat ehkä tuon julki. Siitäkös on kanssa eläjät sitten kateellisia. Vaikka monta murhetta ja surun hetkeä, enemmänkin, on kohden yhtä pientä ilon hetkeä. Josta tämä sitten, niin lapsellinen ihminen, jaksaa iloita.

Mitä kateudella saa ? Mitä sillä voittaa ? Kertokaa, hyvät rakkaat ihmiset. Minä en kertakaikkiaan tiedä, en tiedä en! On paljon asioita, joita en tiedä. Tämä on niistä yksi. Ehkäpä osaatte kertoa, mitä se kateus on. Pohjimmiltaan. Syvimmiltään.

Minä en sitä ymmärrä. En ymmärrä, jos joku on minulle kateellinen. Vaikka elämässäni voi olla jotain hyvää, jopa onnistunuttakin, mutta miksi siis olla kateellinen.

En tiedä. Enkä ehkä haluakkaan tietää. Haluan olla vähemmän kateellinen ja enemmän onnellinen. Pienistä ihanista asioista.

Voisiko kateus toimia mootorina, käynnistävänä voimana. Alkuna omiin ponnistuksiin. Naapurin hieno auto ja upea talo laittavat työskentelemään iltaa, yötä, niin että voin hankkia hienomman ja suuremman. Auton ja asunnon. Pitääkö kateus sittenkin tämän meidän yhteiskunnan pyörät pyörimässä? Jos emme olisi kateellisia, tyytyisimme siihen mitä meillä on. Emme ponnistelisi. Emme yrittäisi. Olisimme ja tyytyisimme vähään, vähempään.

....................
Kateus merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta (Schalin 1986).

.......................
Yksilöiden väliseen kateuteen liittyvät kohteet, joita toisella koetaan olevan enemmän tai paremmin kuin itsellä (Foster 1972).

Kateellinen vertaa itseään ja havaitsee huonommuutta, joka häiritsee hänen omaa sosiaalista elämäänsä (Schalin 1986).

26.8.2006