20.7.2008

lopullinen hiljaisuus

mieleni on tyhjä- sanaton.
Surusta ja menettämisestä.



ihminen -minulle vieras ja tuntematon,

tämän blogi-maailman henkilö,

on lähtenyt.

ilmoittanut lähdöstään omassa blogissaan.



minusta oli surullista ja hiljentävää lukea hänen viimeinen viestinsä,

lukea lähipiirin hätää,

tapahtuman jälkeistä surua ja kaipausta.



Milloin se kaikki päättyy, milloin tulee se raja jota ei jaksa enää ylittää?

Miksi kaikki on niin mustaa ja pimeää, ettei jaksa etsiä edes pientä valoa?

Miksi lahjakas, taiteellinen, mielenkiintoinen ihminen ei jaksa elää,

kaiken sen mielen rikkauden keskellä?

Miksi elämän rikkauden ja runsauden vastapainoksi on tummaa ja synkkää,

läpipääsemätöntä?



Miten jotkut saavat voiman elää ?

Miksi jotkut jaksavat enemmän, vaikeuksia ja murheita, suruja?


Ei kommentteja: