kauneus

löydän kauneutta ihanteiden ulkopuolelta
vanha nainen voi olla kaunis
ryppyineen, riippuvine rintoneen ja vatsoineen

silmissä kauneus, eletty elämä

naurut ryppyinä kasvoilla
kohdatut kuolemat varjoina

kaunista vanhuutta


kauneutta myös ihmisessä
joka ei täytä nykyajan normeja,
ei vastaa kauneusihanteita

Lihava voi olla kaunis,
kauniimpi kuin moni laiha, ihanteiden mukainen.

Antiikin kauneusihanne

Ihanteena luonnollinen naisvartalo

Vaaleaihoinen ja -hiuksinen nainen

Keskiaikainen kauneusihanne

Naisen vartalo hoikka pienine rintoineen ja takapuolineen

Naisen iho piti olla läpikuultava, hiusten ja silmien vaaleat

1500-luvun kauneusihanne

Naisen vartalon piti näyttää tiimalasilta: leveät hartiat, kapea vyötärö ja leveä lantio

Barokin kauneusihanne

Yhteiskunnallisesti hyvässä asemassa olevan naisen piti olla rehevä ja lihava

Ruskeaveriköt tulivat muotiin

Rokokoon kauneusihanne

Arvostettiin hienostunutta tyylikkyyttä

Vartalon piti olla pyöreä ja pehmeä, muttei lihava

Naisen piti olla vartalonsa yläosasta pieni ja alaosasta suuri

Viktoriaaninen kauneusihanne
Yläruumiin piti olla siro ja kapeaharteinen - tiimalasivyötärö

1920-luku

Ihanteena poikamainen, kapealanteinen pienirintainen vartalo

1950-luku

Ihannevartalona pidettiin kurvikasta vartaloa: kapea uuma, jotta rinnat ja lantio korostuvat

1960-1970-luku

Ihannevartalosta yhä hoikempi, langanlaiha vartalo tuli muotiin

1990-2000 luku

Nykynainen saa periaattessa täysin vapaasti päättää omasta ruumistaan, mutta kansainvälinen kauneusteollisuus sanelee käytännössä, millainen on sesongin mukainen kauneusihanne.

Liikunnan avulla muovataan vartaloa, jonka pitää näyttää trimmatulta mutta naiselliselta.

Toisaalta kuitenkin korostetaan oman vartalon hyväksymistä sellaisena kuin se on, toisaalta lihavuutta pidetään osoituksena itsehillinnän puutteesta.

.......

Olen syntynyt väärään aikakauteen, tai toisaalta ehkä voin päättää minkä aikakauden ihanteisiin uskon.

........

Ulkoisesti kaunis nainen, "trimmattu ja naisellinen", voi olla kaunis katsoa - mutta joskus näen sen kauneuden takaa jotain aivan muuta.

......

Rumalle ei ole paikkaa, se on persona non grata. Se tuntuu olevan aina sopimattomassa paikassa ja vievän siinä suhteettoman suuren tilan. Likainen ja rikkinäinen kah;vikuppi ehjien ja puhtaiden joukossa vetää kiusallisesti huomion puoleensa. Rikkinäinen kuppi saa aikaan halun siivota, se pitää sulkea pois näköpiiristä. Vammainen kilpailija missikisoissa saisi varmaan aikaan paniikin. Ehdokas nostaisi esiin kysymykset, miten tuollainen sairaus kehittyy, tarttuuko se, eikö sairas pitäisi eristää terveistä?

Ruma ja poikkeva uhkaa ihmisen minuutta. Ruma pelottaa siksi, että se näyttää tartuttavan poikkeavuutensa muihinkin. Eräs suurimpia pelkojamme nykyisin on tarttumisvaara.

Rumaa on kaikki poikkeava, jota ihminen ei voi hallita ja joka uhkaa hänen minuutensa rajoja. Uhkaa voi aiheuttaa yhtä hyvin tarttuva tai perinnöllinen sairaus kuin muukalaisen outo kulttuurikm. Uhkaava, ‘ruma’ asia on eristettäväja suljettava pois näköpiiristä. Se että ihmiset tekevät näin, osoittaa, että ruma on itse asiassa kauneuteen nähden ensisijaista, se on kauneuden syy. Kauneus ei ole välttämätöntä, kuten akateeminen estetiikka on opettanut, se ei ole Jumalan ajatus, vaan inhimillistä halua sulkea poikkeamat pois näköpiiristä. Halu kääntyä pois rumuudesta kauneuden puoleen on osoitus ihmisen luontaisesta narsismista.

Irmeli Hautamäki, Rumuuden filosofia

onko miehille määritelty kauneus/komeus ihanteita?

runoja nuoruudesta

hiljainen huone
vain minä ja kylmä oloni
olen aivan tyhjä,
astia vailla pohjaa.

haaveeni, toiveeni
ne ovat lentäneet pois.

nyt vain olen. en elä.

en elä mielekästä elämää,
en elä elämää, jossa unelmilla olisi siivet.

minun täytyy seistä paikallani,
katsella toisia,
kuinka ne kisailevat lentäessään keskenään.

kaksi onnellista
hiukan erillään muista

yksi yksinäinen,
mutta se lentää,
lentää.

Minä en lennä.
en minä osaa enää.

Ei ole kauaa siitä,
kun tuolla liitelin,
toisten seurassa.
Ympärilläni oli paljon muita,
meillä oli hauskaa.
Luulin jopa, että eräs
välitti minusta,
vaikka hänen ympärillään kisaili monta
kaunista ja älykästä.

Mutta nyt,
vain hetki sitten,
minä putosin,
minä menetin kyvyn lentää.
Minä en enää osaa.

..............................

runo 24 vuotiaana

runoja nuoruudesta

rakkauden
täytyy olla
jotain
joka
virtaa - virtaa- virtaa

rauhallisesti,
myrskyssäkin

sen täytyy olla
kestävä kuin kivi
ikuinen kuin timantti
heleä kuin kevätpäivä


sen, Rakkauden
täytyy lähteä
jokaisesta itsestään
sydämestä,
kuin auringon säteet


lämmittäen
sulattaen
lähelle toista. ihan siihen viereen.

...........................................

runo 23 vuotiaana

niin Herra
sinä tiedät, että
minä kaipaan
Minä kaipaan jotain
syvempää

Syvyyttä, joka murtaa
minun heikkouteni
menee läpi särkyneen säröisen ihmisen .
Se syvyys pysyisi,
virtaisi hiljaa
läpi maailman kaikkeuden
minun kanssani

Isä
toivon, pyydän
myös rakkautta
että rakastaisin
-itseäni
-toisia
ja sinua.

Rakkaus
kaikki se peittää
uskoo
toivoo

Rakkaus peittää
peittää minun heikkouteni
virheeni, puutteeni
Antaa anteeksi toisille
jokaisesta kolhusta,
pienestäkin,
joka vain vaurioitti pintaa,
mutta kävi minun ylpeydelleni kipeää.

Rakkaus uskoo
se kurkoitaa yli ammottavan syvän kuilun
Se uskoo,
että sillanrakentajat tulevat
Se ottaa jo ensimmäisen askeleen.
Sillanrakentajat
juuri silloin, sinä hetkenä
asettavat ensimmäisen
lautansa Rakkauden eteen
- koska Rakkaus uskoi sen
ja kulki vain eteenpäin
kohden valoa.

Rakkaus toivoo.
Aina. Aina.
Ensimmäisenä Rakkaus toivoo
Viimeisenä Rakkaus toivoo.

Toivon että tapahtuisi parhain.
Rakkaudelle ja - minulle.

Isä, tätä rakkautta anna minulle.
Sanoithan:
"Anokaa, niin teille annetaan"
"Jokainen anova saa".

..........................

runo 23 vuotiaana

.............
kirjaan vanhoja runojani tänne. luen niitä, ja hymyilen lapsekasta sinisilmäisyyttäni. olinko silloin onnellisempi lapsuuden uskossani ja luottamuksesani, en osaa sanoa. mutta nämä ovat osa minua, menneisyyttäni.

ilo

aurinkoinen ja kevyt. Kupliva. Värikäs. Iloinen. Ilo itselläni, iloisia ihmisiä.

Ilo ilman viinaa on teeskentelyä.

Oma iloni löytyy myös ilman viinaa, ilman päihdyttäviä aineita. Iloa, jonka vielä aamullakin kestää. Ilo on huomata, että löydän asioita -värikkäitä,kuplivia,kevyitä.

.......

Ilo on emotionaalinen tai affektiivinen tila, jota kuvataan tyytyväisyyden ja onnen tunteena. Sitä on kuvattu tilana ja aiheena kautta historian ajan, mikä kuvastaa ilon universaalia tärkeyttä.
Iloa voi kokea esimerkiksi onnistuessaan tai tavatessaan itselleen mieluisan henkilön.

wikipedia

............

- Tee oman henkisen hyvinvointisi lisäämisestä elämäsi tärkein asia.

- Sitoudu tuottamaan itsellesi hyvää oloa ja pyri kasvamaan paremmaksi ihmiseksi.

- Älä syyttele ongelmistasi muita, vaan kohtaa rohkeasti itsesi.

- Älä huolehdi turhista, vaan keskity nauttimaan siitä, mitä sinulla on. Huoli vie terän nautinnolta.

- Opettele elämään tässä hetkessä. Älä odota, että elämä alkaa vasta huomenna.

- Katkaise kielteisten tuntojen kierre asennoitumalla positiivisesti. Positiiviset ajatukset vetävät puoleensa myönteisiä asioita.

Timo Ylä-Soininmäki

..........

Ilon tunne kuuluu ihmisen perustunteisiin, ja siihen liittyy voimakas mielihyvän tunteen kokemus. Iloa voi tuntea monista asioista: musiikista, luonnosta, työstä, harrastuksista, ystävistä jne. Lista on loputon. Väsymyksenkin keskellä olisi hyvä muistaa tehdä asioita, jotka tuottavat mielihyvää ja iloa. Koska ilo on koettu emotionaalinen elämys, se vaikuttaa myös ihmisen fyysiseen olemukseen rentouttamalla ja antamalla hyvän mielen, joka näkyy ilmeinä ja eleinä. Ilo heijastuu käyttäytymiseen hyväntuulisuutena ja myönteisenä asennoitumisena. Koska hyvä olo, ilo ja nauru liittyvät toisiinsa, ja ilo on tarttuvaa, pitäisi niitä tavoitella. Voi iloita omasta ja toisten onnistumisesta, ja näin levittää hyvää oloa ympäristöön. Vahingonilo syntyy jonkun toisen epäonnistumisen kustannuksella eikä se ole oikeaa iloa vaan pahansuopuutta.

Lehtori Merja Laitoniemi, Nettineuvo

.......

Omaan ilooni kuuluu olenaisena nauru. Iloinen ja hersyvä, kuuluva ja tarttuva. Opittua jo lapsuudesta, isäni nauru saa hymyn muidenkin huulille. Nautin nauramisesta, sen tuomasta hyvästä olosta, ilosta. Saa nauraa niin, että vedet valuvat silmistä. Joskus nauraminen ja iloitseminen on jopa vaikea lopettaa, uudet yhä pienemmät asiat jaksavat naurattaa. Nauru jatkuu ja jatkuu väsymykseen saakka.

.....

itku pitkästä ilosta

lopullinen hiljaisuus

mieleni on tyhjä- sanaton.
Surusta ja menettämisestä.



ihminen -minulle vieras ja tuntematon,

tämän blogi-maailman henkilö,

on lähtenyt.

ilmoittanut lähdöstään omassa blogissaan.



minusta oli surullista ja hiljentävää lukea hänen viimeinen viestinsä,

lukea lähipiirin hätää,

tapahtuman jälkeistä surua ja kaipausta.



Milloin se kaikki päättyy, milloin tulee se raja jota ei jaksa enää ylittää?

Miksi kaikki on niin mustaa ja pimeää, ettei jaksa etsiä edes pientä valoa?

Miksi lahjakas, taiteellinen, mielenkiintoinen ihminen ei jaksa elää,

kaiken sen mielen rikkauden keskellä?

Miksi elämän rikkauden ja runsauden vastapainoksi on tummaa ja synkkää,

läpipääsemätöntä?



Miten jotkut saavat voiman elää ?

Miksi jotkut jaksavat enemmän, vaikeuksia ja murheita, suruja?

kuolema

elämästä ja kuolemasta, siitähän tässä on kysymys. Syntyminen - elämän päättyminen.
Tämä tässä, hetki - näiden välillä.

Pysähdyin kuolemisen ja luopumisen ajatukseen, kun läheisen ihmisen oireet viittaavat vakavaan sairauteen. Etsin oireita lisää - löysin. Jäykistyin lukemani tekstin äärelle, kauhistuin.

Entä jos sittenkin nämä johtavat kaikkeen tähän kauheuteen, kipuun ja tuskaan? Siihen kauheuteen, johon lähimmän vanhemmat ovat kuolleet.Joutuisin luopumaan paljosta.

Menettäisin paljon. Elämäni tärkeimpiä osasia. Kummallisesti nämä ajatukset laittoivat minut ajattelemaan suhteemme tärkeyttä. Lähimmän ihmisen arvoa, rakastamista. En halua menettää, haluan vielä rakastaa. Toivottavasti - rukoilen- ei tarvitse kirjoittaa kuolemasta - ainakaan vielä. Joskushan on aika jättää hyvästi - mutta ei vielä.

16.1.2008

elämästä

Vanhoja valokuvia. Lapsuudesta. Kuvia vanhemmistani, sisaruksistani. Vauvana, uhmaikäisenä, koululaisena, murrosikäisenä, teininä. Kotona asuvana, kotoa jo pois muuttaneena. Yksinäisenä, kihlautuneena, avioituneena. Lapsiensa kanssa - tai ilman.

Kuvat ystävistä, perhetuttavista, puolitutuista. Matkoja maailmalla ja omassa kotipihassa. Kyllä, matkoja minuuteen. Itseni kanssa, sukuni kanssa, sivu-ihmisten. Matkaa mutkaistakin.

Kuinka kuvat kertovatkaan elämän tarinaa. Sen vaiheita. Unohtuneitakin muistoja. Vahingossa unohtuneita tai tietoisesti unohduksen tummaan multaan painettuja.

Tunnetiloina hymyt, iloiset ja vaivautuneet, nauru ja suru. Suru muistoista, joita ei haluaisi enää muistaa. Suru ihmisistä, joita ei enää ole, kuvattavana. Vain muistoina mielessä ja kellastuneissa kuvissa. Muistot asioista, jotka olisivat voineet jäädä tapahtumatta. Ne asiat, jotka ovat vaikuttaneet elämään, kulkeneet mukana muistojen repussa, taakkanakin.

Enemmänkin löysin iloisia muistoja, iloisia tapahtumia, kohtaamisia. Sain nauraa ja iloita, tapahtumista ja aikakausien kirjosta. Vaatteineen, sisustuksineen, tapahtumineen. Elämän arvoineen. Sekin näkyy, kuvissa. Muistojeni kuvissa.

1.12.2007

vahvuus - heikkous

Olen vahva ihminen. Otan oman tilani. Sanomalla, tekemällä ja joskus ihan vain olemalla. Olemassa. Siinä hetkessä.

Vien tilaa. Olen vahva. Heikkona hetkenäkin näytän vahvalta.
Osaan vaatia, opettelen siihen yhä enemmän.

Heikkompi ihminen rinnallani ei kestä sitä. Ei kestä viemääni tilaa, valtaamaani alaa. Ei sitä, että olen, hehkun,näyn. Esillä, pramilla, näyttämöllä.

Pitäisikö minun olla heikompi? Hiljaisempi? Sen heikon ihmisen vuoksi.

Enhän minä voi olla muuta kuin sitä mitä olen. Vai voinko? Pitäisikö minun voida?
Kun en kuitenkaan pyri loukkaamana ketään, annan jokaiselle oman tilansa. Mutta toisaalta, oma tilani, reviirini on suuri.

En halua kantaa tästä syyllisyyttä ,vaikka sitä heikompi yrittää minulle syöttää. Syyllisyyden tuntoa itkuilla ja itsensä vähättelyllä. "minä en ole mitään, minusta ei ole mihinkään". Mitä minä siihen osaan, voin sanoa? Kuuntelen, yritän tukea ja ymmärtää, ylistää hänen vahvuuksiaan.

Mutta en minä itseäni muuta. En sitä osaa minussa, joka on sitä juuri etsittyä uutta Minää.
Vahvanakin minusta löytyy se heikompi osa. Heikompi minä. Se, joka ei näy töissä, ei julkisena. Se osa, jonka näytän siellä, missä minut hyväksytään heikkona.

23.7.2007

vanhat naiset, vanhat rukkaset

Minua ärsyttää. Suunnattomasti. Miesten viidenkympin villitykset. Tai hiukan ylikin-villitykset.

Jätetään, nakataan pois vuosia rinnalla kulkenut vaimo. Yhteiset lapset synnyttänyt, kasvattanut, perheen huoltanut. Vaihdetaan nuorempaan, kauniimpaan, vähemmän kärsineeseen. Uuteen.

Eikö millään aiemmalla, koetulla, yhdessä eletyllä ole mitään arvoa?

Kun tiedät - juuri olet oppinut luottamaan siihen - että kelpaat toiselle juuri sellaisenaan kuin olet. Olemalla tässä, nyt. Ilman ylimääräisiä killuttimia ja kulmien värjäämisiä.
Se nuorempi nainen näyttääkin kauniimmalta, kiinnostavammalta.

Niin jää, vanhempi nainen. Kuin käytetty rukkanen.

Voin pahoin. Kuulen lähipiirin tarinoita, näen uusia pareja. Perheen äiti on jossain ja kärsii. Hän hoiti perheen. Hoiti miehen. Miksi ja mihin? Siihen, että miehellä olisi aikaa katsoa uutta ja uljaampaa, kauniimpaa ja nuorempaa. Paidat silitettyinä ja ruumis ravittuna.

Turha sanoa, että pitäkää naiset itsestänne huoli, pitäkää miehestänne kiinni. Miten? Kun iälle et voi mitään. Arjen kiireen keskellä et jaksa olla se hemaiseva kaunokainen, joka aikoinaan hurmasi miehen. Ei jaksa taistella, pitää puoliansa.
Vanhoja rukkasia

26.6.2007

väärin kasvattamatta jääneet lapset

Läheinen oli sitä mieltä, että ihmisellä (tarkoitti minua) on oltava jokin josta hänen pitää huolehtia. Jos ihmisellä ei ole lapsia tai lasta, niin pitäisi olla kissa tai koira tai akvaariokaloja. Pitäisi olla se joku, josta olisi vastuussa.

Saman läheisen lapset ovat ongelmissa. Kuka on juoppo, toinen juoppo, väkivaltainen ja vastuuton, nuorimmaisin koululainen väkivaltainen.
Läheinen on kiivas luonne. Lasit ja veitset lentävät lasten kasvatuksen yhteydessä. Ääntäkin riittää.

Mikä tämä ihminen on sanomaan (minulle), että pitäisi olla jokin huolehdittava? Hän ei ole osannut kasvattaa omia lapsiaan. Minä en sitä virhettä ole tehnyt. Kun ei ole lapsia, en ole voinut niitä väärin kasvattaakaan.
Vai, onko kyse kasvatuksesta ?

Edelleenkään en aio hankkia kissaa, koiraa tai jotain muuta vastuulleni.
Viimeöisessä unessa olin raskaana. Jalat verisenä odotin hissiä supistusten (mistä minäkään niistä mitään tiedän) jo alkaessa. Ehdinkö saliin ennen synnytyksen alkamista, en tiedä. Armollinen herätyskello herätti. Lapsi jäi syntymättä.

.....
Kekseliäs kasvatus

Lapset tarvitsevat rakkautta ja rajoja. Lasten kasvatus ei ole aina helppo tehtävä - kärsivällisyyttä, huumoria ja mielikuvitusta tarvitaan. Kurittaminen on paitsi tehotonta myös lailla kielletty. Kekseliäs kasvattaja löytää positiivisen ja rakentavan tavan ratkoa ongelmia ja osaa myös katsoa maailmaa lapsen silmin.

(Lastensuojelun keskusliitto)

5.3.2006