ruoka

Syötäväksi tarkoitettua. Hyvää ruokaa. Normaalia ruokaa. Pahaa ruokaa.

Elämän elinehto, ravinto. Hengitän, juon ja syön. Kaikki tarpeellisia, välttämättömiä. Jokaisena päivänä, yleensä. Syön jotakin. Syön liikaakin. Syön siis hyvin. Hyvin vai ylensyönyt?

Siis välttämättömyys. Energiaa, ravintoaineita. Pakollista. Tämä välttämättömyys on vain saanut tässä yltäkyltäisyydessa unohtua, jäädä taka-alalle. Ehkä katsoessa nälkää näkeviä, ruuatta olevia, silloin pysähtyy hetkeksi. Entä jos ei olisikaan ruokaa, jokapäiväistä leipää?

Sosiaalisen kanssakäymisen neutraali, helppo tapa hoitaa suhteita. Niin ystävyys- kuin liikesuhteita. "Lähdetäänkö syömään?", helposti, ilman mitään taka-ajatuksia. Hyvän ruuan ääressä voi ainakin jutella ruuasta, ravintolasta, sen miljööstä, palvelusta, viinistä. Jos muuta juteltavaa ei keksi. Lisäksi syöminen vie osan ajasta, niin ettei välttämättä koko ajan tarvitse miettiä, mitä sanoo, miten ottaa kantaa. Ruoka suussahan ei saa puhua, sehän meille opetettiin. Tosin sekin joskus unohtuu. Useinkin. Ruuan tarjoaminen tuo tarjoajalle kotikenttä edun. Mukavan, nautinnollisen aterian jälkeen kanssa aterioitsija on vastaanottavaisempi, avoimempi, helpommin lähestyttävä. Pöytä välissä antaa kummallekin osapuolelle suojan, oman reviirin.

Lohdutus ruokaa. Kun on paha mieli, kun on loukattu. Kun itkettää. Maailma on musta, ilman mitään valon häivää. Hyvää ruokaa. Paljon hyvää ruokaa. Pieneksi hetkeksi elämä kirkastuu. Hyvä ruoka ei petä, se tuntuu ja maistuu. Hyvälle maistuu. Huolehtii murheen musertamasta mielestä. Antaa hetken iloita. Kunhan ei täytä itseänsä liikaa, niin että murheet sen kuin lisääntyy. Murhe ylitäytetystä vatsalaukusta.

Iloisten hetkien ruokaa. Minulla menee hyvin. Nyt on syytä juhlia. Nyt laitetaan oikein hyvä ruokaa. Iloitaan ja nautitaan. Syödään. Siis taas syödään. Syödäänkö taas liikaa?
Suhteeni ruokaan ei ole mikään suhde vain välttämättömään. Peilaan elämäni hetkiä ruuan kautta. Elän elämäni hetkiä milloin lautasen ääressä kynttilän valossa, tai ahmien kaupasta ostetun valmiin ruuan suoraan rasiasta. Se näkyykin kyllä. Syömiseni iloihin ja suruihin. Näkyy ääriviivojeni runsautena, niiden pehmeytenä. Rakastan hyviä makuja, voimakkaita makuja, uusia makuja.Tutustun ihmisiin, uuteen ympäristöön, uuteen kulttuurin usein ruuan ääressä, sen kautta.

Nyt on jo nälkä. Kanaa, currya, mango chutneytä, kermaa, riisiä. Nyt syön nälkääni (ensimmäinen ateria) yksinäisyyteen(mies matkoilla) itsellisyyteen (mies matkoilla) nautintoon(makujen maailmaa).

RUOKARUNO
Kaisu Virkkunen

Nyt lähdemme syömään muistaen
Jumala kasvatti viljan sen,
joka versoi kesällä auringon alla,
maan äidin peltojen kamaralla.
Ja kädet satojen ihmistenteki
paljon työtä valmistaen
kukin kohdaltansa, minkä nyt syön.
Jumala siunasi ihmistyön.
Hän kasvatti viljan auringon alle.
Me kiittäen istumme aterialle.

Maasta kasvanut on vilja tämä
armaan aurinkoisen kypsyttämä.
Rakas aurinko ja rakas maa,
teistä tahdon kiittää Jumalaa

24.9.2006