vain minä ja kylmä oloni
olen aivan tyhjä,
astia vailla pohjaa.
haaveeni, toiveeni
ne ovat lentäneet pois.
nyt vain olen. en elä.
en elä mielekästä elämää,
en elä elämää, jossa unelmilla olisi siivet.
minun täytyy seistä paikallani,
katsella toisia,
kuinka ne kisailevat lentäessään keskenään.
kaksi onnellista
hiukan erillään muista
yksi yksinäinen,
mutta se lentää,
lentää.
Minä en lennä.
en minä osaa enää.
Ei ole kauaa siitä,
kun tuolla liitelin,
toisten seurassa.
Ympärilläni oli paljon muita,
meillä oli hauskaa.
Luulin jopa, että eräs
välitti minusta,
vaikka hänen ympärillään kisaili monta
kaunista ja älykästä.
Mutta nyt,
vain hetki sitten,
minä putosin,
minä menetin kyvyn lentää.
Minä en enää osaa.
..............................
runo 24 vuotiaana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti