" mä niinkuin koira ihmisliekaa vihaan"

Silmitön talvi

Laiha koira kynsii

jäistä palvilihaa

se hankeen nukkuu ja ketjujansa vihaa

tuiskun liina peittää

liiterimme alleen!

mä halot hakkaan ja vien ne mun rakkaimmalle

Tulkoon vaan silmitön talvi

hyytyköön maa

rakkauden riepuun me

kietoudutaan

Tulkoon vaan silmitön talvi

järjetön sää

meitä ei kylmetä

routa ja jää

Sä neuloit mekon helmaan

karkkipapereita

nyt illoin kuuluu sun huoneestas askeleita

kynttilää mä poltan

talven viimaa vastaan

se sielun purkaa kuin äiti riisuisi lastaan

Tulkoon vaan silmitön talvi…

Toisinaan kun valvon

ja vahdin öistä pihaa

mä niinkuin koira myös ihmisliekaa vihaan

sä silloin viet mut kouluun

ruusuviltin alle

ja neuvot kuinka jää häviää suudelmalle

Miljoonasade

onko elämä liian lyhyt

.... tuhlata sellaiseen mikä mitään ei anna

ja jolle ei ole itselläkään mitään annettavaa?

on viimeinen

Jokainen lopetus
on pieni kuolema.

Jokainen näkemiin
kaivaa maata
jo valmiiksi.

Jokin jäähyväinen
on viimeinen.

Odotin

Odotin.

Hetken, hetkiä.
Minuutteja, tunteja, päiviä.

Odotin koko elämäni.
Ehkä turhaan.

Odotan yhä.

Kuulin Junien puhuvan

Kuulin junien puhuvan
aion viheltää kaksi kertaa
annan valon loistaa
niin, että kaikki rantakadulla heräävät

sitten jatkavat uniaan
vain naakat nousevat ilmaan
tietäen niistä kuullaan vielä
joskus myöhemmin

kaksi vaimeaa vihellystä
kitinää kolinaa
ei muuta menetettävää
kuin välimatka

kaikki jatkavat uniaan
vain naakat nousevat ilmaan
tietäen niistä kuullaan vielä
joskus myöhemmin

kuulin junien puhuvan
on aika tullut täyteen
ei kuulu tikitys
ei kukaan nouse kyytiin

minun vanha asemani
kiiltävät vaununi
kuuluvat muualle
alle tähtien
päälle kiskojen

ei muuta menetettävää
kuin välimatka

Matti Johannes Koivu

tavataan taas -tässä ja nyt

siinä näen sinut istuvan

penkillä aseman kahvilan .

niinkuin silloin aiemmin

kun me kohdattiin

 

silmäsi vie minut menneeseen

tarinaan ja historiaan

joka joskus kirjoitettiin

kun me kohdattiin

 

tavataan taas

tässä ja nyt

järki ja tunteet

Oi, sanoi siili
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kenelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.

Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.

by Kirsi Kunnas

Elämä tunteiden kautta
on elämää,
jossa naurua seuraa itku.
Iloa suru.

Joskus viedään voimakkaasti,
toisinaan kevyemmin.

Jos tätä tunteiden vuoristorataa ei ollenkaan olisi
en tuntisi eläväni.
Ehkä juuri ja juuri hengittäisin,
ottaisin tarpeelliset ja välttämättömät askeleet
-mutta en huomaisi elämän värejä, en sen muotoja,
en sen ihmeellisyyksiä.

Sitten kuitenkin,
joskus salaa niin toivoisin,
että pääni täyttäisi enemmän järki
ja elämän realiteetit. Totuus ja oikea arki.

yritän ymmärtää

ei kerrottavia,
kenellekään

ei sanoja
tai niiden merkityksiä


kukaan ei ehkä ymmärtäisi,
enhän ymmärrä itsekkään.

tihenevään sykkeeseen
sydämen
en pääse mukaan itsekään

katson vain kaukaa
yritän ymmärtää

miten ja miksi

Miten ja miksi tuntuikaan
kuin ystävä vanha oisit.
Ikkunaan tuntemattomaan
miksi sä katsoitkaan?

Miten ja miksi vain minut löysit
merestä ihmisten ?
Miten sä sait mut syttymään
roihuksi tunteiden

Kun kanssas lähden
tiedät sen
taakseni kääntyisi en koskaan.
Pois surut pyyhit menneisyyden
kun huominen sinä oot.

Miten ja miksi
lausuitkaan
sanoja joita mä ootin
Miksi sun äänes kuulemaan
korvani sattuivat
Miten ja miksi
vain minut löysit
kaduilta vieraiden,
kaduilta vieraan kaupungin
luokseni saapuen.

Kun kanssas lähden
tiedät sen
taakseni kääntyisi en koskaan.
Pois surut pyyhit menneisyyden
kun huominen sinä oot.

Mysteeri

Sä puhut minut pyörryksiin
ja pidät siitä huolen
että hiljaa kuuntelen
kun sulla jauhaa suu

Sä lentelet kai jossain
linnunradan tuolla puolen
kun äärettömän ääreen
ajatukses hakeutuu

Men jag tänker på dom underbara ögona dina
På dina vackra händers perfekta fasong
Och vad dom gör med mig när dom möter mina
Som en fjäril blir fri från sin tråkiga kokong

Jag tänker på mysteriet dig
Och under över alla under: att du älskar mig
Jag tänker på mysteriet dig
Och under över alla under: att du älskar mig

Din iver är stor när du går på om gud och religioner
Du stoppar inte ens när du tar en klunk med vin
Jag blir yr när du tar med mig in i dina reflektioner
Det glädjer dig att se mig ut i tafattheten min

Mut mä ajattelen vain
sun vartalosi kaarta
ja kuinka rintas värähtää
kun tulet vierellein

Ja kuinka kätes kartoittaa
mun autiota saarta
ja kodin sinne rakentaa
miss' on mun sydämein

Jag tänker på mysteriet dig
Och under över alla under: att du älskar mig
Jag tänker på mysteriet dig
Och under över alla under: att du älskar mig

Sä olet viini josta humallun
voit tehdä mitä vain, ja mä oon sun
Sua janoan,
sinut haluan

(intro)

Jag tänker på mysteriet dig...

©Aki Sirkesalo (Finnish text), Björn Eidsvåg (Music, Orig. Text)